EYOF:n matkapäiväkirja

20.7.2011

Eetu, Heidi ja Aatu
Eetu, Heidi ja Aatu

Nuorten olympiafestivaalit käydään Turkissa heinäkuun lopussa. Matkaan lähdetään torstaina 21.7 ja kotimaahan palataan lauantaina 30.7.2011. Suomesta kisoihin osallistuvat Eetu Laaksonen, Heidi Sarén ja Aatu Laamanen sekä valmentajana Marko "Tankki" Laaksonen.

 Matkakuvia täältä, täältä, täältä ja täältä

Torstai 21.7.2011
Matkaan lähdettiin Olympiakomitean charterlennolla. Sikariporras eli valmentajat oli sijoitettu koneen etuosiin ja kilpailijat taaemmas. Judokat ottivat ainakin äänihavaintojen mukaan (lähinnä Hempan ääni kuului) koneen takaosan haltuun pelaamalla ”reiskaa” koko matkan. Trabzoniin saavuttiin kello 16 jälkeen. Ilmasta katsoen kaupunki on rakennettu Mustan meren rannalle vuoren rinteelle. Eli maasto kaupungissa on todella mäkistä. Olympiakylä on korkealla ylärinteellä, eli kun menee kaupungille, on menomatka alamäkeä ja paluu todella jyrkkää ylämäkeä.
 
Olympiakylä on uunituore yliopiston kampusalue. Paikka on juuri valmistunut, itse asiassa vielä viimeistelyä vailla, mutta olympiakylänä kyllä menettelee mainiosti. Huomiota herättää tiukat turvatoimet, poliisiikoiria, metallinpaljastimia ja vartijoita on joka puolella. Tosin hieman turvatoimien uskottavutta häiritsee, että kampuksen "takapihalla" aitaa vasta rakennetaan. Paikalla on vasta muutama joukkue: Suomen lisäksi Islanti, Tanska ja Turkki. Virkailijoita on paljon, he ovat avuliaita, vaikkeivät juuri englantia osaakaan.
Ilma on kostean kuumaa ja vettä täytyy juoda koko ajan. Illalla pidettiin joukkuepalaveri ja harjoittelemaan päästään huomenna. 
 
Perjantai 22.7.2011
Aamu aloitettiin puistojumpalla alarinteessä olevassa puistossa. Iltapäivällä sitten lähdettiin tanskalaisten kanssa treenaamaan. Ensin luulimme pääsevämme kisapaikalle asti, mutta bussi veikin meidät läheiseen harjoitushalliin, jonka kuumuuden rinnalla ulkona oli viileä. Jopa tatami tuntui kuumalle kun sillä käveli. Eetulla ja Hempalla olikin hieman vaikeuksia hengittää salissa, mutta onneksi siihen totutaan varmaan muutamassa päivässä.  Tanskalaisten kanssa tehtiin vähän teräviä heittoja ja otetaistelujuttuja. Sitten mentiinkin fysioterapeutille, joka katsoi kaikki judokat ja väänteli  ja käänteli sekä  antoi jumppa- ja venyttelyohjeita. Ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä, että Eetun jumissa olo oli aika kokonaisvaltaista: hän kuulemma hengittääkin väärin! Kun vielä illalla oli vähän koko joukkueen ryhmäkiinteysjutskia, päästiin sänkyyn suhteellisen rankan päivän jälkeen.
Painot ovat kaikilla hyvin; Eetulla reilu kilo ja Aatulla puolisen kiloa yli. Hempalla sen sijaan on alle 63 kg sarjaan matkaa yli viisi kiloa, kun aampupaino näyttää 57 ja osia. Juttelimmekin asiasta joukkueen johdon kanssa ja he pystyivät sopimaan järjestäjien kanssa, että Heidin sarjaksi muutetaan 57 kg. Tähän tilanteeseen oli myös varauduttu kotimaassa etukäteen kun tiedustelin liiton suunnasta, voiko tällaisen painoluokan vaihdon tarvittaessa tehdä.
Kokonaisvaikutelma järjestelyistä on erittäin positiivinen. Turkkilaiset ovat todella panostaneet kaikkeen ja kisat näkyvät kaupunkikuvassa kaikkialla. Joukkuehenki on hyvä ja ainakin judokoiden huoneessa se alkaa olla myös sakea. Tämä homma muuten meni niin, että Heidi oli laitettu joidenkin tennistyttöjen huoneeseen, mutta päätti muuttaa kolmanneksi asukkaaksi poikien huoneeseen, kun se kolmen hengen huone kerran oli. Ja poikien huoneeseen majoitettu tennispelaaja sitten häädettiin nukkumaan tennistyttöjen kanssa.
Vielä kun tämä trooppinen helle vähän helpottaisi. Mutta hyvää on tietysti se, että nesteistä pudottaminen onnistuu nopeasti ja helposti...
Lauantai 23.7.2011
Yö sujui ukkosmyrskyn vallassa, mutta aamulla se oli ohi. Päivä on ollut vilkas. Aamulla kävimme harjoitushallilla tekemässä hieman nopeusharjoitteita ja vähän verryttelemässä. Iltapäivällä teimme yhteispohjoismaisesti tunnin treenin, jossa lähinnä nopeita heittoja ja otetaisteluita ja loppuun pari randoria.  Heidillä ja Eetulla ei oikein happi kulje ja tästä konsultoitiin hieman joukkueen lääkäriä. Toivottavasti uusilla ohjeilla henki alkaa kulkea. Lopuksi vielä joukkueen fysioterapeutti opetti judokoille 1½ tuntia jumppaliikkeitä, joita tarvitsisi tehdä, jotta judokoiden helmasyntejä saataisiin pikkuhiljaa korjaantumaan. Myös judokoiden huone on nyt merkitty laittamalla parimetrinen Suomen lippu roikkumaan ikkunasta.
Kisakylä alkaa täyttyä. Ryysis yleisillä paikoilla on kova ja tunnelma on mukava ja vilkas. Myös judokoihin on törmätty. Näköhavaintojen mukaan ainakaan venäläiset ja azarit eivät olisi ykkösmiehistöllään liikkeellä, mutta vaikka näin olisikin, haastetta noissa kuitenkin varmasti riittää. Tanskalaisia on kolme, samoin islantilaisia, ruotsalaisia ja norjalaisia kaksi. Tanskalaisten valmentajan kanssa haastelin aamulla. Hei eivät olleet EM-kisoissa, vaan pitävät EYOF:ia pääkisoinaan. Silti ovat menossa myös MM-kisoihin.  Tanskalaisilla oli samantapainen karsintasysteemi kuin meillä: maajoukkueeseen kuului 17 judokaa, jotka kiersivät eurocupeissa. Pistesija riitti EYOF- ja MM-joukkueeseen.

 

Sunnuntai 24.7
Aamulla oltiin taas yhteispohjoismaisissa treeneissä, painopisteenä ne-waza. Treenien jälkeen takit jätettiin EYOF-mainosten ompeluun ja painuttiin ensi kertaa kaupungille. Kaupungilla vasta näki, kuinka iso juttu Turkille nämä kisat oikein ovat. Kaikkialla oli EYOF mainoksia, kisoihin jonotettiin lippuja, keskusaukiolla oli iso videoskriini, jossa pyöri EYOF pätkiä, kaupoissa myytiin kaikenlaista EYOF tavaraa. Pyöriskelimme kauppakujilla ja herätimme paljon huomiota sekä vaaleutemme että Heidin kiljumisen vuoksi. Jostain syystä paikalliset halusivat kuvauttaa itsensä vähän väliä meidän ja varsinkin Heidin kanssa.
Illalla oli sitten avajaiset, jota vasta spektaakkeli olikin. Avajaisiin mentiin poliisisaattueissa ja joka puolella oli muutenkin poliiseja. Stadion oli loppuun myyty (28000) ja tunnelma oli todella upea kun marssittiin sisään stadionille. Itse avajaiset olivat todella upeat, ainoa miinus oli liiallinen turkin kielisten puheiden määrä ja aivan lopuksi paikalla tuotu paikallinen Ricky Martin, joka sai paikalliset hurmokseen, mutta muun maalaiset lähtivät paikalta viimeistään tässä vaiheessa. Erityisen upea oli ilotulitus, josta loppuu ainakin minulta superlatiivit sitä kuvaamaan: varmasti ilmaan meni satojatuhansia euroja, jos edes riittikään.  Joka tapauksessa Turkin pääministeri sai avattua kisat ja olympiatulikin tuli sytytettyä. Tämän kaiken hössötyksen selittänee osaltaan se, että Turkki on anomassa vuoden 2020 kesäkisoja, joten he kokevat näiden kisojen olevan näytön paikka.
Maanantai 25.7
Aamulla taas kevyt tunnin treeni . Väsymystä oli havaittavassa, eli treenien jälkeen palattiin pariksi tunniksi nukkumaan . Iltapäivällä oli arvonta, jossa Eetulle ensimmäiseen otteluun sveitsiläinen, Aatulle bosniakki ja Heidille valko-venäläinen.
Mainossäännöt ovat todella tiukat, joten Eetu ja Aatu joutuivat vielä erikseen kysyttäessä repimään Matsurun olkanauhat pois- Heidihän oli jo aiemmin nyppinyt Matsurun brodeeraukset pois olkapäiltä (kauhea homma!). Säännöistä todettiin, että cross-grip ilman yritystä on shido, ottelemattomuus ja pakeneminen johtoasemassa ottelun lopussa on hansokumake, samoin toistuva käsilukon yritys. Erikseen painotettiin valmentajien käytöstä: häviön hetkellä nuori tarvitsee valmentajan tukea ja tällöin valmentajan on oltava paikalla. Jos valmentaja lähtee hävityn ottelun jälkeen raivoissaan pois, on tällä vakavat seuraukset. Ilmeisesti jotain tämän kaltaista oli tapahtunut Maltalla EM-kisoissa kuukausi sitten.
Illalla hemmoilla oli vielä rentouttava hieronta ja sitten lähdettiin katsomaan tyttöjen koripallopeli Suomi - Venäjä.

Tiistai 26.7

Aamulla nukuttiin myöhään ja mentiin syömään vasta lounaalle. Sitten matkattiin kisapaikalle, jonne matkaa on lähes tunti. Halli vaikutti kuumalta ja lämmittelytatami vielä kuumemmalta, sillä se oli teltta. No siellä ei aikaa tuhrattu enempää vaan lähdettiin samaa tietä takaisin, pysähtyen välillä tutustumaan miesvoimistelun ihmeelliseen maailmaan. (Ainakin Heidi ihastui siihen kovasti ;). Sitten takaisin kisakylään, kaikille rentouttava hieronta joukkueen fyssarin Pellen toimesta, psyykkinen valmennus ja pieni iltajudo olympiakylän terasilla. Painot alkavat olla kohdallaan, tosin nesteitä pitää vielä ottaa pois. Tunnelma on osittain tiukka janon ja nälän vuoksi. Illalla aikaisin nukkumaan ja odottamaan kisapäivän nousua.

Keskiviikko 27.7.2011
Kisapäivään herättiin jo 6.45 ja tietysti tsekattiin painot. Kaikilla oli tasan tai vähän alle, joten odottelemaan  virallista punnitusta. Puntarin jälkeen tankkaamaan ja vielä pariksi tunniksi huoneeseen lepäilemään ja psyykkaamaan, sillä ottelut alkoivat vasta kello 13.
Kisapaikalla oltiin klo 12 ja tukikohdaksi löydettiin mukava soppi harjoitustatamilta suoraan ilmastointikoneen edestä. Mainossäännöistä tuli taas lunta tupaan, kun ilmeni että Heidin sinisessä judogissa on yksi brodeerattu Matsuru-leijona liikaa. Tätä sitten aloin nyppiä tylsillä kynsisaksilla, muta onneksi järjestäjiltä löytyi ystävällinen tyttö, joka haki terävän veitsen ja alkoi sormet verillä sitä poistaa. Judogi saatiinkin sitten kisakelpoiseksi viime hetkellä. Judogien tarkastuksista vielä sen verran, että kun Saksassa pari kuukautta sitten oli korostettu, että sokuteikin pitää mennä judogin hihojen sisään ilman kitkaa, täällä kisojen johtaja sitten ilmoitti, että ”kunhan se sinne jotekin mahtuu”.
Sitten itse otteluihin (joudun turvautumaan muistiin, sillä videoita en ole vielä purkanut. Siksi oikeus muutoksiin pidätetään):
Aatun ensimmäinen ja ainoa ottelu oli Bosnia Herzegovinan Petar Zadroa vastaan. Kaveri olisi ollut voitettavissa, mutta jotenkin Aatu oli ”hitaalla” päällä ja yritykset hieman ponnettomia. Zadro pääsi vetämään aika alussa yukon yoko-tomarilla ja tätä johtoa sitten Aatu ajoi raivokkaasti takaa. Lopussa kun Aatu rynni päälle pelaten upporikasta ja rutiköyhää, Zadro sai kaivettua wazarin. Näin luvut olivat melko selvät, mutta tasoero ei kuitenkaan mielestäni ollut näin suuri. Valitettavasti Zadro ei päässyt eteenpäin, joten Aatun matsit jäivät siihen ja hän siirtyi apukoutsiksi.
Eetu matsasi ensimmäisessään Sveitsin Jan Imhofia vastaan. Imhof piti Eetun vasenta kättä alussa aika hyvin kurissa ja Eetua varoitettiin kerran. Loppupuolella Eetu sai hyvään paikkaan sotomakikomin, josta wazri ja päälle pitävä sidonta. Hätää Eetulla ei ottelussa ollut, paikkaa vaan piti odottaa aika kauan.  Toiseen otteluun tuli Israelin Raskopine, joka tiedettiin kovaksi jannuksi Saksan kisojen perusteella. Rsakopine lopulta voittikin koko sarjan. Raskopine saikin Eetusta todella hyvään paikkaan tehdyn kauniin uchi-mata-ipponin, jossa ei paljon ollut selittelemistä.  Muutkin Israelin pojat pistivät silmään kauniilla ja suoraviivaisella perusjudollaan, joka oli todella tehokkaan oloista. Keräilyissä ensin tuli vastaan Valko-Venäjän Andrei Rozau. Mies oli täysin ”tähystämätön”, joten alku piti ottaa varovasti.  Rozau saikin kaivettu Eetusta jonkinlaisella osoto-garin variaatiolla yukon, jota Eetu lähti sitten ajamaan takaa. Ensin tuli Eetulle sotomakikomista yuko ja kohta toinen yuko tilanteesta, jota en nyt saa palautettua mieleeni. Sidontakin oli Eetulla päällä jonkin aikaa, mutta pistetä ei siitä ehtinyt tulla. Toiseen keräilyyn vastaan tuli Georgian tuore EM-hopeamitalisti Tamzi Kirakozasvili. Tyypilliseen georgialaiseen tapaan poika otteli perse pitkällä kylki edellä ja odotteli nostopaikkoja. Näitä Eetu ei aikonut hänelle antaa ja ottelu olikin aikamoista kyttäystä. Eetua varoitettiin alussa ulosastumisesta, vaikka totuus on kyllä se, että hänet painettiin väkisin ulos. Sitten Georgian kaveri sai passiivisuusvaroituksen ja Eetu sai myös noin minuuttia ennen loppua. Raivokkaatkaan yritykset eivät tuoneet Eetulle pisteitä eivätkä antaneet georgialaisella varoitusta, vaikka vanhana tuomarina huomasin tuomareiden silmäpelistä, että harkinnassa se oli. Näin niukka tappio ja sijoitukseksi jäi yhdeksäs. Ilahduttavaa Eetun otteluissa oli se, että ensimmäistä kertaa tänä vuonna kunto alkoi kestää loppuun asti, joten palautuminen ylikunnosta alkanee olla tosiasia. Eetun ottelut eivät häikäisseet, mutta hän pääsi kuitenkin selvästi omalle perustasolleen ja ei voi olla kuin tyytyväinen, että sillä kuitenkin pääsee näinkin pitkälle tällaisissa karkeloissa.
Heidin päivä lähti hyvin käyntiin , kun Valko-Venäjän Kavalionak lensi uchi-mataan ensin yukola, sitten wazarilla ja lopuksi vielä jäi pakettiin. Toisessa ottelussa Bulgarian Rangelova sai Heidin vaikeuksiin, sillä hän otti Heidin kahvakäden kiinni ja hyppi koko ajan polvilleen kieppiin, jonka Heidi yhtä kertaa lukuun ottamatta helposti blokkasi: tästä yhdetä kerrasta tuli yuko. Heidiä myös varoitettiin pari kertaa, sillä hän ei oikein saanut omaa peliään kulkemaan. Vajaa puoli minuuttia ennen loppua oli sitten pakko alkaa tehdä. Heidi tuli väkisin vastustajan käsien läpi, otti syvän otteen ja sai kaadettua jonkinmoisella kosotogaken ja sumiotoshin yhdistelmällä bulgaarin selällään josta wazari ja päälle pitävä sidonta. Täpärällä oli.  Seuraava vastus oli Italian Corrieri. Italialainen käytti samaa taktiikkaa kuin bulgaari ja otti Heidin kahvakäden tiukkaan kontrolliin. Tämä riitti jo hieman väsyneelle Heidille ja pari seoinagea toi yukon ja wazarin. Keräilyotteluun meno oli yhtä sekoilua. Kertaalleen jo käytiin maton laidalla seisoskelemassa, sitten käskettiin takaisin lähtöpaikalle ja lopulta koko ottelu hävisi listoilta. Jossain vaiheessa matsi sitten alkoi, mutta Heidiltä oli sitten jo puhti kokonaan poissa ja Georgian Janiashvilillä oli helppo työ ottaa ippon Heidistä. Heidin kohdalla päivä alkoi hyvin, mutta turnauskestävyyttä ei nyt ole. Tämä kestävyyden puute johtuu monestakin syystä, joita en tässä käy tarkemmin analysoimaan. Positiivista kuitenkin on, että nämä ongelmat on hoidettavissa. Potentiaalia tytöstä kyllä löytyy mihin vaan.  Nyt sijoitukseksi yhdeksäs, toisena päivänä se olisi voinut olla mikä vaan siitä ylöspäin.   
Kisoista lähdettiin heti kisakylään ja suihkun kautta lähdimme sitten etsimään jo viikon odotettua kebab-annosta, joka löytyikin kaikkien suureksi riemuksi. Samalla pidettiin kisojen hot wash up eli tehtiin pika-analyysit virheistä ja onnistumisista sekä siitä, mitä voitaisiin parantaa ensi kertaa varten.

Torstai 28.7.2011

Pitkään nukuttuamme lähdimme hengailemaan keskustaan ja samalla katsomaan pyöräilykisoja. Kävimme myös Mustanmeren rannalla ja leikkipuistossa leikkimässä paikallisten lasten kanssa. Heidi toteutti pitkäaikaisen haaveensa ostamalla valtavan vesimelonin ja antoi sille nimeksi Jorma. Jormaa hän sitten kanniskeli käsissään ympäri Trabzonia keräten tempauksellaan taas yllin kyllin huomiota. Myöhemmin oltiin taas Pellen luona saamassa lisää jumppaohjeita vastaisuuden varalle ja vielä käytiin katsomassa uintifinaaleja. Suomi sai päivän aikana mitalitilin auki, kun poikien kuulasta tuli hopeaa. Myös uimarit pärjäsivät aika mukavasti päivän aikana. Illalla sitten Jorma syötiin ja katseltiin vielä videolta edellisen päivän otteluita.

 

Perjantai 29.7
Päivä kului yleisurheilua katsellessa ja kaupungilla pyöriessä. Myös venyttely-/kehonhallintaharjoitus tehtiin. Illalla oli päättäjäiset, jotka eivät koreografialtaan yltäneet avajaisten tasolle: ensin odoteltiin 1,45 tuntia paikoillaan, sitten pitkiä turkin kielisiä puheita ja kansantanssia. Illalla ja yöllä tunnelma kisakyläsää oli sangen vallaton.
 
Perjantai 30.7
Matkaan lähdettiin aamulla. Judokoilla on kaikilla maha kipeänä ja Heidillä vielä edellisen yön riehunnasta johtuva yletön väsymys. Itse asiassa kävikin niin, että Heidin vatsaflunssa vain paheni ja meillä muillakin oireet pahenivat matkan aikana tosin ainakin vielä Heidin oireita lievempinä. Kotimatka olikin Heidille kärsimystä, eikä meillä muillakaan kovin hyvin mennyt. Onneksi se tauti iski sitten kuitenkin vasta lähtiessä, eikä esimerkiksi kisapäivänä.
Kyselin bussia odotellessa kommentteja EYOF:eista nuorilta judokoiltamme. Ja tässä näitä syväanalyyseja nyt tulee
  • - "ei tällä vielä kuuhun päästä" (Eetu)
  • - "perus" (Aatu)
  • - "en mä osaa sanoo mitään, aivot ei käy ollenkaan" (Heidi)
Ja sitten hetken johdetusti keskusteltuamme totesimme yhdessä, että judollisesti tämä oli hyvää harjoitusta tuleviin arvokisoihin ja erityisesti mahdollisiin tuleviin olympialaisiin. Opittiin olemaan kisapaikalla päiväkausia ja valmistautumaan kisoihin samalla kun totuttautuu olosuhteisiin.  Itse judollisesti jokainen, myös koutsi, oppi uusia asioita, joita on harjoiteltava. Ja yllättäen myös fysioterapeutin ohjeet aiheuttavat paljon jatkotoimenpiteitä. Ja ennen kaikkea jokainen on nyt sitä mieltä, että päätavoite on päästä joskus oikeisiin olympialaisiin.

Kiitos monille ihmisille palautteesta tästä matkapäiväkirjasta ja muustakin kannustuksesta. Päiväkirja loppuu nyt tähän, tosin kuvia ja ehkä videoita yritän vielä linkittää tähän myöhemmin.