Eetulle ja Emilialle pronssia Lommelissa sunnuntaina

28.10.2012

Rasse valmiina halaamaan
Rasse valmiina halaamaan
Kirkkonummen isoin haba
Kirkkonummen isoin haba
Emmi otetaistelee
Emmi otetaistelee

Eetu Laaksonen (AP60) ja Emilia Kanerva (BT48) voittivat pronssia sunnuntain sarjoissa. Rasmus Rinne (AP73) jäi niukasti alkupooliinsa.

Emilian ensimmäinen vastus oli Hollannin Celine Lanrenez, jonka Emmi helpohkosti voitti heittämällä ensin wazarin osotogarilla ja paketoimalla kesagatameen toisen wazarin arvoisesti. Toisen pooliottelun Meintje Koopmans (NED) oli jo huomattavasti kovempi vastus, sillä hänen kanssaan Emmi joutui jatkoaikataistoon. Jatkoajalla Emmi sai kuin saikin puristettua yukon harai-goshilla ja tie jatko-otteluihin oli auki. Ensimmäinen jatko-ottelu Kim Eideniä (LUX) vastaan oli kovaa sähellystä ilman, että kummallakaan olisi ollut piste lähelläkään edes jatkoajalla. Emmi kuitenkin kovempikuntoisena piti yllä sellaista yritystahtia, ettei lippuäänestyksessä jäänyt mitään epäselvää. Semifinaaliin vastaan tuli Annie Truong (USA), joka oli vielä aivan liian kova vastus Emmille: heti aloituksesta USA:n tyttö vei Emmin hienolla sodetsurikomigoshilla ipponin arvoisesti. Pronssiottelussa Emmi suorastaan murskasi Amber Koopmansin (NED) heittämällä ensi osotogarilla wazarin ja paketoimalla sitten tateshihogatamella. Näin Emmille jo viikonlopun toinen mitali. Hyvää Emmin judossa oli erityisesti turnauskestävyys ja omien perusliikkeiden hieno jauhaminen. Kovimpia B-junnukisoja silmälläpitäen pitää kuitenkin kehittää montaa asiaa, jotta tuloskunto pysyy yhtä kovana. 

Sunnuntai ei oikein ollut Rasmuksen päivä. Rasmuksen alkupooli oli viiden hengen kokoinen, joten neljä ottelua piti ottaa ja vähintään kolme voittaa,jos mieli jatkokierroksille. Ensimmäisessä otelussa Glenn van der Velde (BEL) kaatui vasta lippuäänestyksellä, joka kuitenkin oli selvä 3-0 sillä Rassella oli kaksi vahvaa ja Rassen tapaan myös näyttävää kinsaa, joista ainakin toinen ihmetytti koutsiakin suuresti: itse olisin nimittäin antanut siitä wazarin, mutta tällä kertaa heittäminen kyljeltä selälleen oikeutti vain kinsaan. Toinen ottelu meni samoissa tahmeissa merkeissä: Sam Mekaoui (NED) voitti Rassen 2-1 lippuäänestyksellä (molemmilla yuko taulussa), joka ei ehkä maailman suurin vääryys ollut, mutta olisi se kyllä Rassellekin voinut kääntyä. Harmillista matsissa oli se, että tuomarit neuvottelivat kahteen kertaan ottelun lopettamisesta varoituksella, molemmilla kerroilla Rassen hyväksi. Kolmas ottelu Joep van Monfortia (NED) oli Rassele erityisen hankala. Hollanin pojan ottelutyyli oli sellainen, että hän teki aina jostain kiinni saatuaan huonon kiepin, joista ainakin joka toinen täytti kirkkaasti valehyökkäyksen tunnusmerkit. Hankalaa tilanteessa oli se, että Rasse ei juuri kertaakaan ehtinyt edes aloittaa yritystä, kun vastustaja oli jo polvilla. Tuomarit valitsivat linjakseen Rassen varoittelun passiivisuudesta (shidoja tuli kolme), mikä sinällään oli oikein - Rassehan oli passiivinen. Toine puoli asiasta jäi tällä kertaa tuomareilta huomioimatta. Viimeisessä ottelussa Teye Metselaaria (NED) vastaan peli oli jo menetetty. Siitä huolimatta Rassen työmoraali piti ja lennokas uchimata ippon päätti Rassen Flanders Cupin tältä vuodelta (edistystä on tapahtunut, sillä viime vuonna Flanders Cup päättyi Rassella ambulanssiikyytiin). Edellisestä vuodatuksesta huolimatta syyt Rassen putoamiseen löytyiväyt ensisijaisesti muualta kuin tuomareista. Hän otteli  alavireisesti eikä vauhdikas ja monipuolinen Rasse tullut oikein esiin. Sivuun näytti siltä, ettei Rasse ollut hereillä ollenkaan. 

Tuomareista kisoissa voisi tähän väliin edellisestä huolimatta todeta sen, että taso yleisesti ottaen oli hyvä eikä räikeitä kotiinpäin vetoja ollut. Kuutenkymmeneen tuomariin mahtuu toki kaikenlaista ja kaikille sattuu virheitä. Vain yksi tuomari (varmasti ainakin 70-vuotias), jonka sangen omintakeinen shidolinja aiheutti harmaita hiuksia jo viime vuonna, jatkoi omia kikkailujaan. Onneksi hänelle oli pantu tolkun miehet kulmiin "vahtikoiriksi", joten pahimmilta ylilyönneiltä vältyttiin tänä vuonna. 

Eetun päivä oli vankka, vaikka pari kalliisti maksettua hölmöilyä mukaan mahtuikin. Ensimmäisessä ottelussa vastassa oli mongolialaistaustainen belgi Bilegsaikhan Borchuluun, jolle Eetu viime vuonna hävisi. Tekninen vastustaja ei oikein päässyt sinuiksi Eetun vahvojen otteiden kanssa ja Eetu pääsi pyöräyttämään wazarin sotomakikomilla. Belgin takaa-ajo alkoi tuomareiden avustuksella ja Eetulle annettiin lyhyessä ajassa kaksi shidoa, joista toinen oli mielestäni turha. Onneksi kolmatta ei tullut ja Eetu vielä onnistui gasellimaisesessa vatsa-alastulossaan vastustajan lennokkaasta tegurumasta ja voitto oli selvä. Seuraavana vastassa oli Maxime Buze (BEL), jota Eetu leipoi mielinmäärin hankkien lyhyessä ajassa pistetaulun täyteen. Sitten tapahtui se, mikä tekee judosta hienon lajin: täydellinen altavastaaja onnistuu kerran ja voittaa ottelun. Eli Eetu ehkä varomattomuuttaan ei ottanut vastustajan osotogarin blokkaamista tarpeeksi vakavasti ja ipponhan siitä tuli. Viimeisessä pooliottelussa Eetu oli sitten pakkovoiton edessä. Winston van de Mosselaer (BEL) oli kova kaveri, mutta otti ensin pari shidoa (jotka olivat tietenkin tässä kohtaa ansaittuja ;) ja lopuksi Eetu ratkasi ottelun hienolla koshigurumalla. (Tässä kohtaa loppuvat muistiinpanoni, joten vastusten nimet täydennän myöhemmin, kun järjestäjä julkaisee kaaviot). Kaavioihin Eetu sai ensimmäisellä kierroksella lepovuoron. Toisella kierroksella Eetu pamautti voimallisen ashi-guruma ipponin. Semifinaalissa voitto oli lähellä, kun Eetun vastusta oltiin jo jatkoajalla varoittamassa kolmatta kertaa, mutta neuvottelu oli komission päätöksellä tulokseton (molemmilla kaksi shidoa ennestään). Sitten Eetu hölmöili: vastustajan mahalleen sortuneesta heitosta Eetu omien sanojensa mukaan kierähti oma-aloitteisesti selälleen (vastustajan kääntäen), koska luuli sen olleen jo newazaa. Tuomarit kuitenkin tarjosivat wazaria, joka olikin oikea tuomio. Pronssiottelussa Eetu sitten paiskasi vastustajaansa kerran uchimatalla (wazari) ja kerran pyyhkäisyllä yuko, joten pronssi sentän saatiin. Eetun päivän arvosana oli hyvä+: otteet kisoissa olivat 95 %:sti ammattimaisen varmoja - kun prosenttia saadaan nostettua lähemmäs sataa, alkaa mitalikin pikkuhiljaa kirkastua.